Perin juurin rauhallinen ilta se oli, vaikkakin kapakan pöydissä joukkoa riittikin. Kukaan ei joko halunnut iltaa alkaa pilaamaan tappelemalla, taikka kukaan ei ollut vielä tarpeeksi päissään aloittaakseen riitaa toisten kanssa. Toisaalta, myös yksi syypää hiljaisuuteen saattoi istua sillä hetkellä nurkkapöydässä. Ei sillä että tuo olisi jotenkin aiheuttanut käytöksellään tai puheillaan pelkoa muissa illanviettäjissä, vaan jo tuon olemus antoi monille syyn olla aloittamatta mitään, mihin jätti mahtaisi ottaa osaa. Taistelukirves ja miekka lepäsivät penkkiä vasten, vain pienempi miekoista lepäsi yhä hänen lanteellaan, haarniska peitti yhä tuon kehon, ei hän ollut sitä vaivautunut majataloon jättämään välillä, täältä matka jatkuisi suoraan sinne, kunhan sinne asti päästäisiin.
Toisessa kädessään Tragilla oli suuri puinen tuoppi, ja toisessa kirja parantavista taioista. Ahkerasti lukemallakaan ja yrittämiselläkään hän ei vain kunnolla ymmärtänyt taikuudesta vieläkään juurikaan mitään. Helppoa se ei ollut ollut varmasti kellekkään pystymetsästä lähteneelle, mutta brutaaliksi soturiksi kasvanut tuntui ymmärtävän taikuudesta vielä vähemmän.
Punaisen silmän katse eksyi ovelle, sen avautuessa ja sulkeutuessa nopealla tahdilla, sisään astuessa kohtuullisen rotevarakenteisen, tummapartaisen Nord miehen, josta humala paistoi metrien päähän. Hetken aikaa tuo paistatteli ovensuussa, saaden hetkeksi koko kapakan huomion itseensä, ennen kuin loput paikallaolijat keskittyivät jälleen omiin asioihinsa. Mies sen sijaan suuntasi huterat askeleensa tiskille, nauliten hetkeksi silmänsä puisen tiskin takana oleilleeseen tarjoilijattareen, joka nojautui varovasti tiskin ylle, jääden odottamaan miehen tilausta. Selkeästi mies näki jotakin mitä halusi, muttei sanaa saanut suustaan, ainakaan hetkeen.
"Pistäsh tyttö tuoppi..." Neitonen nyrpisti hivenen nokkaansa toiselle, mutta poimi silti puisen tuopin tiskin alta, siirtyen sitten puisten tynnyreiden luo, valuttaen astian täyteen.
Tiskille palatessaan, ei neiti edes ehtinyt laskea tuoppia puiselle pinnalle, kun partanaama jo nappasi sen kouraansa, niin että sima roiskahti, ja kaatoi sen kurkustaan alas, joskin puolet näytti valuvan suupielien ohitse parralle. "Laitatkosh toisen..." Mies kopautti tuopin äänekkäästi pöydänkanteen. "Heti kun maksat ensimmäisen, ja toisen saman tien etukäteen." Tarjoilija oli selvästi tottunut tällaisiin asiakkaisiin, joskin harvoin näin roteviin.
Muut asiakkaat eivät tuntuneet tilanteesta piittaavan, tai sitten eivät uskaltaneet sanoa asiaan mitään. Trag sulki kirjan pöydälle, huokaisten, ennen kuin tyhjensi loput tuopistaan kerralla kurkkuunsa. "Ei mul mitään rahoja oo... mut voin mä maksaa muulla tavoin." Nainen nojautui paremmin tiskin ylle, katsoen miestä tiukasi. "Ja millähän tavalla?" Mies röhäytti naurun, ja tarttui tiukasti naisen käteen kiinni, yllättävällä nopeudella, kiskaisten naisen miltei tiskin ylitse syliinsä. "Arvaa." Mies röhötteli, kiinnittäen kuitenkin sitten huomionsa vieressä pöydän pintaan kopsahtavaan tuoppiin, sekä käteen joka sen siihen oli asettanut. Niinkin roteva kuin mies olikin, käsivartta seuraten järkyttynyt katseensa vaelsi ylöspäin, Argonialaisjätin kasvoihin, tuon katsoessa tiukasti takaisin. Mies päästi äkkiä irti naisen kädestä, pyyhkien hiukan partaansa, ja soperteli jotakin kotiin häipymisestä, ennen kuin luikahti ovesta niin nopeasti ja sulavasti kuin suinkin kykeni, tumman jätin seuratessa tuon menoa .
Oven sulkeutuessa, Trag kääntyi takaisin tarjoilijattaren puoleen, joka nyt suoristeli omia vaatteitaan, mutta joka ei näyttänyt kärsineen äskeisestä. Trag laski pöydälle septimejä kahden tuopillisen edestä. "Samanlainen, ja sitten hänen osuutensa." Mies viittasi pienesti ovelle päin. Nainen otti käteensä miehen tuopin, täytti sen, palaten sitten tiskille. Puolet septimeistä hän siirsi lähemmäs miestä. "Talo tarjoaa." Nainen vilautti pienen hymyntapaisen pitkälle asiakkaalle, joka nyökkäsi takaisin, poimien tuopin matkaansa, palaten pöytäänsä.
Aihe: Meet the beast. 
Ma Helmi 17 2014, 13:46
