Variatio delectat

"Nhuijat, antakhee mun juo- *hic* juoma takashin!", Kiirastulen nuorimmainen änkytti huojuessaan huonolla tasapainolla yhden pitkähkön miehen edessä, koittaen kurotella kädellään tuon miekkosen ylhäällä pitämää juomaa, Aviksen juomaa. Taas vaihteeksi jonkun oli puututtava nuoren neidon touhuihin, tällä kertaa tällaisella tavalla. Tietenkään pohjoisenmies ei ajatellut takavarikointisuunnitelmaansa ihan loppuun saakka, ja tämän tuo sai huomata melko pian kun brunette nainen nojautui ihan iholle kiinni. Huojuvaa heinänkortta muistuttava likka kiinnittyi selvästi tilanteesta ahdistuneeseen mieheen kiinni, pomppien tasahypyillä juomatuoppiaan kohti - kiehnäten kehoaan miesraasua vasten. Lopulta nord ei kestänyt enää, vaan sopersi jotain vihaisesta vaimosta ja luovutti juomatuopin alkuperäiselle omistajalleen, lopulta pinkoen pää punaisena pienen kapakan nurkkaan. Avis oli tyytyväinen saadessaan pohjolaisten suosiman juoman takaisin vapiseviin kätösiinsä, siemaillen tuota mahdollisimman keskittyneesti - hän ei todellakaan välittänyt tuhlata kaikkia juomia rinnuksilleen. Ainakaan vielä.

Nuoren keisarillisen posket punoittivat korvia myöten alkoholin vaikutuksesta, eikä virnekään meinannut pysyä pienenä. Avis seilasi mutkittelevan tiensä kohti nurkkapöydän miespoppoota, tanssien pari askelta ennen kuin niiasi keski-ikäisten herrojen edessä. Niiaminen varmaan olisi ollut elegantimpaa, jos päällä olisi ollut hame eikä avonainen pellavapaita ja ruskeakankaiset housut saapikkailla. Vaan mitäpä pienistä, sentään neiti ei kumartanut miehekkäästi, sillä siinä tuon tasapaino olisi varmasti pettänyt ja pian likka olisi löytänyt itsensä naama  lattiaa vasten.
"Ilthoja herrrroille~", Avis purisi matalalla äänellä ennen kuin hukutti huulensa juomaan, joka ei oikeasti edes maistunut niin hyvälle - sitä juotiin vain saavuttaakseen kännit. Kolmihenkinen poppoo antoi erilaisia reaktioita nuoren ihmisen esiin astumisesta: ensimmäinen puisti päätään hymyillen, tämä mies selvästikin oli tottunut näkemään Purgatoriumin tällaisena. Toinen mies näytti nauttivan suunnattomasti ja koetti ohjeistaa käsielein Avista istumaan syliinsä. Kolmas mies oli jo niin sammumispisteessä, että antoi vain pienen nyökkäyksen päällään ennen kuin kolahti otsa edellä pöydän puupintaa vasten, rohisten siinä nyt unissaan. Ja mitä Avis teki? Hän istuutui epämääräisimmän miehen syliin, vaikka ensin meinasikin mennä ohi kohteen. Vaan nyt brunette istuskeli varsin leveästi itseään vanhemman sylissä, käsivarsi tuon kaulan ympärillä siinä kun toinen piteli edelleen tuopinkorvasta kiinni. Bretonmies käytti onneaan hyväkseen ja tarrasi neitokaisen vyötäisiltä kiinni, ihan kuin varmistaakseen ettei tuo karkaisi minnekään.

Kiirastuli oli viettänyt jo pari tuntia Juopuneen Metsästäjän tiloissa ja jollain ihmeen tavalla hän oli välttynyt ulosheittämiseltä. Tosin, ilta oli vielä nuori ja kapakka ei ollut läheskän niin täynnä potentiaalisia tappelupukareita, joiden kanssa voisi vetää kunnon käsirysyä. Nuori asepalvelija oli jälleen kerran unohtanut palata kotiin pitkän velttoilupäivän jälkeen, eikä kahdesti tarvinnut miettiä minne villin naisen tie oli vienyt. Hänellä ei ollut suruja hukutettavana, eikä liiemmin mitään juhlittavaakaan, brunette joi silkasta juomisen ilosta. Ja hulluhan sitä oli, jos ei tullut katselemaan hieman tarjontaa. Ei sillä, että mies jonka sylissä Avis nyt oli, olisi ollut komea kuin uljas ori. Ei, tuo oli ihan tuikitavallinen ihminen parralla ja ryppyisellä iholla. Salaa ajatuksilleen huokaiseva likka käänsi sumentunutta katsettaan ympäri pienen kapakan tiloja, muttei nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Siispä kiehnääminen ihmismiehen sylissä jatkui.

Astellessaan kapakan ovista sisään moni kääntyi katsomaan Wadjetaa, neljänkymmenen kahden vuoden ikään ehtinyttä argonianmiestä, suurimmaksi osin hänen rotunsa takia - toisin kuin khajiitit, argonianit saivat tulla sisälle kaupunkeihin, mutta heitäkään eivät silti monet pohjoisenmiehet katsoneet hyvällä. Niille sen sijaan, jotka Mustan Suon miehiä sietivät, tarjosi atleettinen ja siisti Wadjeta kiitettävästi silmänruokaa. Hän oli pukeutunut kalliimpiin vaatteisiin kuin suurin osa juomaan tulleista; liskomiehellä oli yllään tummat ja kirjaillut tuhomaagin kaapunsa ja housut sekä yhtä tumma, harteilta alaspäin laskeutuva viitta. Itsenäisesti rikastuneella maagilla oli varaa pukeutua, ja lisko nautti myös sen näyttämisestä - ja sanottiinhan sitä, että jotkin tytöt pitivät rikkaista miehistä.

Meno Juopuneessa Metsästäjässä oli sentään iloinen, vaikka Wadjeta yksin istumaan oli joutunutkin. Wadjeta ei ollut tuntenut itseään hirvittävän tervetulleeksi, joten hän ei uskaltautunut vieraiden seuraan. Hän kävi nurkkapöytään puuta painamaan, ja lähes saman tien hänen luokseen ilmestyi vaaleaverikko tarjoilijatar ruskeavalkeassa leningissä. Wadjeta virnisti pohjoisennaiselle ja räpäytti muutaman kerran vilkkuluomiaan.
"Mitä herralle saisi olla?" lirkutteli isorintainen tarjoilijaneiti Wadjetalle. Mies hymyili kuin ovela kettu, iski neidin kouraan kolme septimiä ja pyysi tuota tuomaan halvimman viinipullon, jonka kapakasta saisi. Tyttö kipitti pian tiehensä, ja lähes välittömästi palasi ison viinipullon ja puukupin kanssa, jonka tämä täytti miestä varten. Mies nyökkäsi päällään kiitokseksi ja tyttö punastuen palasi sinne mistä oli tullutkin.

Wadjetan upotti suupielensä kupinreunaan ja pisteli viiniä menemään. Alkoholi lämmitti mukavasti hänen kitaansa ja alaspäin valuessaan liskon sisuksiakin, ja Wadjeta joi ensimmäisen viinilasillisen perään heti toisen. Mitä sitä nyt turhaan kainostelemaan kun rahaa riitti, juomaanhan ja tyttöjä etsimäänhän Wadjeta oli tänne tullut.
Rauhassa sammaleenvärinen lisko selaili juottolan naistarjontaa vihreät silmät kiiluen. Enimmäkseen paikalla oli vain partasuisia miehiä ölisemässä ja juomassa itseään humalaan, mutta oli paikalla muutama neitokainenkin. Eräs hyvin eloisalta vaikuttava tummaverikkö istui parin pöydän päässä hänestä, joskin jonkun Bretonin sylissä haarat levällään, näytti olevan jonkinlaisessa hiprakassakin. Ei yhtään hullumman näköinen, tuumaili Wadjeta, vaikka nuorikko ei ollut leninkiin pukeutunutkaan. Vaatimattomien vaatteiden alta löytyisi luultavasti kaunis vartalo, argonian aprikoi.
Wadjeta ei enää jaksanut kaadella viiniä lasiin, vaan otti pullon kaulasta kiinni ja kaatoi viiniä suoraan siitä kitusiinsa. Jos joku nainen ei pian lähestyisi häntä, hänen pitäisi itse mennä tekemään aloite, jos hän mieli saada seuraa.

Miehen partaa letittävä likka kyllästyi haromaan karkeaa leukakarvaa ja jätti homman siihen. Se, miten tämä pirteähenkinen keisarillinen oli päätynyt punomaan penkkinä toimivan miekkosen leukajouhia, oli mysteeri. Jokin noissa vain kiehtoi. No, se asia jäi sikseen ja näin Avis siirtyikin jo seuraavaan aiheeseen: laulaminen. Tokihan hänellä ääntä oli, mutta kännisenä se kuulosti vain epämääräiseltä sopertelulta. Lopulta tämä lyhkänen rallattelu loppui kuin seinään jo muutaman säkeen jälkeen, sillä nuoren naisen huomio kiinnittyi avautuvaan ulko-oveen. Ei tuo varmaan muuten olisi uksesta välittänyt, mutta ulkoa tunkeutuva kylmä vire läpäisi Metsästäjän lämmitetyt sisätilat ja tyypillisesti tavoitti kevytpukeisen bruneten. Ääneen kylmyyttä manaava kippasi tuopin pohjalliset kitaansa oikein pohjanmaan kautta, päästäen pienen nikotuksen kurkustaan. Nuorukaisen keinuttava katse siirtyi äsköiseen sisälle saapuneeseen olentoon, jolla oli pituutta enemmän kuin omalla isäukolla.  Tuo oli muutenkin erityisen näköinen, sillä rodultaan tuo oli niitä liskohumanoideja ja miekkosen päällä oli paremmat vaatteet kuin Nazeemilla, mikä kertoi jo aika paljon. Avis loi uteliaita katseita sinisilmillään suomuhäntäiseen, noteeraten tämän olevan vasta toinen kerta kun hän näki yhden petorotujen edustajista koko pienen elämänsä aikana. Jostain syystä hänen huomionsa oli ollut jossain muualla kuin ympärillä olevissa henkilöissä. Vaan nyt tuo eriskummallinen olento oli onnistunut saamaan juopuneen likan täyden huomion, eikä aikaakaan kun brunette pomppasi partasudin sylistä pois - miehen suureksi suruksi - ja haparoivin askelin keinui tiensä kohti tiskiä. No, paikalle saapuminen ei ollutkaan yhtä kissamaisen pehmeää, vaan neitokainen kompuroi ja mätkähti suoraan puupintaista tiskiä vasten pienen "uufh" äänähdyksen korostamana. Tuosta tämä hiprakkahuurteinen ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan leuka pöytää vasten heilutteli tuoppiaan bosmerin naaman edessä. Vinosilmäinen haltia katsahti nuorukaista kulmat matalalla, puistaen rennosti päätään kieltäytymisen merkkinä, ollen selvästi sitä mieltä ettei ihmisnainen tarvinnut enää yhtään ylimääräistä alkoholia vereensä.

Avis tuhahti punoittavan nenänsä kautta, viskaten bosmeria tuopillaan siinä ohimennen - ja tietenkin sihdaten huti. Haltia vain pyöritteli silmiään poimiessaan kapakkansa omaisuutta lattialta, jättäen ärisevän keisarillisen omaan arvoonsa. Manaileva nainen nousi hieman parempaan ryhtiin, kääntyen sitten vieressä istuvan liskomiehen puoleen.  Nuoremman katse tutki tuota ilmestystä varsin häpeilemättä, sinisilmät käyden läpi jok'ikisen raajan ja suomun. Minkäs Kiirastuli sille mahtoi, ettei ennen ollut nähnyt vastaavaa, ja vieläpä niin lähietäisyydeltä! Tämä oli historiallinen hetki nuorukaisen elämässä, joskin ei kovin suuri saavutus sinänsä. Kiiluvat nappisilmät jäivät tuijottamaan argonialaisen piikikkäitä kasvoja, ja sen kummemmin ajattelematta naikkonen tokaisi:
"Shaanen kohkeilla? Kiitosh", ja tökkäsi pehmeästi yhtä pistokasta miehen leukaperällä. Jep, piikikäshän se - mitä muutakaan hän olisi voinut olettaa? Humalainen punaposki ei voinut kuin tuijottaa monttu lievästi auki tehdessään jälleen henkilökohtaista historiaa. Harmi, ettei hän osannut kirjoittaa - muuten tästä olisi voinut rustata hienonkin eepoksen vanhuudenpäiviä varten.

"Vau", Avis lipsautti huuliensa välistä, tuijottaessaan edelleen toista varsin tiiviisti, ajattelematta laisinkaan häiritsikö tuo liskomiestä.

Brunette, jonka menoja Wadjeta oli vierestä seuraillut, nousi argonianin ihmetykseksi ylös ja suuntasi häntä kohti. Mies ei voinut olla huvittumatta naisen edesottamuksista, kun toinen lähestyi häntä vaivihkaa. Likka oli tainnut juoda aika tavalla, sen huomasi kaatuilusta ja kompuroinnista. Wadjeta ei ollut vielä läheskään samassa pisteessä oman juopottelunsa kanssa, olihan menossa vasta ensimmäinen viinipullo ja koska kyseessä oli melkoisen roteva vilkkuluominen, juomaa tarvittaisiin reilusti enemmän. Tällä hetkellä hänen ajattelunsa ja puheensa oli vielä vallan kirkasta ja juoksevaa.

"Varovasti, ettet pistä itseäsi", Wadjeta lausahti lipevä hymy huulillaan, kun tyttö kurottautui koskettamaan tämän leukaperän piikkiä. Tytöllä ei tainnut olla lainkaan estoja enää jäljellä kaiken oluenjuomisen jälkeen - vaikutti ainakin siltä, sillä tyttö tuijotti häntä hyvin tiiviisti. Wadjeta päätti tuijottaa takaisin. Naisella oli pehmeät kasvot, vähän punoittavat juuri nyt, mutta oikein nättihän likka oli. Eikä vain pelkästään naamasta. Wadjeta piti ihmistytöistä, ne olivat jotenkin niin vaarattoman ja herkän näköisiä verrattuna vaikka argonianeihin tai khajiiteihin, joilla oli kynnet ja hampaat tai haltioihin, joilla oli ovelat vinot silmät.

Wadjeta siemaisi kulauksen viinipullostaan ja naurahti. Tummanpunainen viini lämmitti hänen sisuksiaan, ja lisko saattoi tuntea sen kulkeutuvan hiljaa alaspäin. Kukapa ei nauttisi hyvinkypsyneestä viinistä näin iltatuimaan?
"Wow itsellesi", lisko tokaisi syvällä ja tummalla, raspisella argonianin äänellään, joka kumpusi syvältä hänen rintakehästään. Wadjeta nojautui tuolinsa selkänojaan musta kaapu sekä viitta kahahtaen ja räpäytti kahta evämäistä lisäkettä päänsä päällä kuin utelias kissa korviaan, mittaillen näkyä edessään päästä varpaisiin. Mies nuolaisi huuliaan kevyesti pitkällä liskonkielellään ja väläytti vaaleaa hammasrivistöään brunetelle ennen kuin avasi jälleen suunsa puhuakseen.
"Mikä sinut tänne lennätti, pikkulintu?" Wadjeta jatkoi lirkutteluaan brunetelle ja laski hetkeksi viinipullonsa pöydälle. Hän istui leveästi tuolillaan ja jatkoi vain virnistelyään. Joidenkin mielestä argonianit olivat ilmeettömiä, mutta Wadjetasta saattoi helposti erottaa ja huomata mieltymyksen tuntemukset.
"Mikä nimesi on, muru?"

Avis tuijotti vielä hetken aikaa toista ilmeettömänä, koittaen rekisteröidän mielessään toisen vastatoikaisua. Mies omasi harvinaisen miellyttävän äänen, ei liian imelää tai karskin pelottavaa, vaan lempeän mutta omalla tavallaan karhean. Lettipäinen ei osannut ajatella asiaa sen kummemmin, vaihtaen pian tyhjän ilmeensä varsin leveään virneeseen. Vaaleahkot huulet saivat virneen näyttämään varsin viekkaalta, aivan kuin likka olisi suunnitellut jotain. Ei tuon päässä kuitenkaan liikkunut alkoholihuuruja suurempaa, ja sen kyllä huomasi pöljempikin yksilö. Jälleen likka sai ihmettelemistä kun näki ensimmäistä kertaa myös liskon kielen. Kaikkea sitä, nämä argonialaiset olivat erikoista kansaa!
Naisella kesti sekunti jos toinenkin, ennen kuin tämä tajusi vastata suomuhipiäisen vastaukseen. Ja samalla kun brunette asettautui istumaan korkealle jakkaralle hän aukaisi suunsa puhuakseen sen puhtaaksi. Harmi vain, että Avis koki juuri ensimmäisen aivopiemmon, eikä ensin muistanut syytä tulolleen. Kiivaan pohdiskelun jälkeen hän päätti vain heittää jotain, kunhan sai ylläpidettyä keskustelua kiinnostavan miehen kanssa.

"Shinä, alkomahooli ja ... No, shiinäs ne taish ollakin", Avis totesi hieman hajamielisesti puhuessaan lievästi h:n päälle,  haroen ohimennen pitkiä hiuksiaan korvansa taakse. Alkoholilla oli paha tapa saada nainen hieman vajaaksi päästään ja ainoa mikä häneltä tässä kännikalatilassa luonnistui, oli toisien iholle änkäytyminen. Eikä päällekarkauskaan enää kaukana ollut, vaikka nainen koittikin malttaa mielensä vielä hetken. Hän arasteli lievästi uutta tuttavuutta tuon eksoottisen liskomaisuuden vuoksi, mutta ei se estänyt Avista raahaamasta tuoliaan hiukka lähemmäksi tuota.
Rennossa asennossa istuva keisarillinen kierrätti katsettaan vielä kertaalleen reptiliaanin piirteillä, ihastellen ja ihmetellen edelleen pieniä piikkejä tuon kasvoilla. Miten tuollaisten kanssa nukuttiin? Pystyikö niihin ripustamaan narullisia tupsuja sun muita koristeita? Ah, niin paljon kysymyksiä joita Avis ei muistanut sanoa ääneen. Onneksi hän sentään muisti oman nimensä, kun toinen sitä uteli.

"Avish Pur... Purgat... Äsh! Avish." suvun yhteisnimen lausuminen tuotti äkillisesti ongelmia nuorelle naiselle, joten tämä päätti jättää sen toiseen kertaan. Eipä häntä kukaan edes Purgatoriumiksi kutsunut, vaan nimi Kiirastuli oli selvästi yleistynyt nordien ansiosta.
"Entäsh herra ite?" Avis kysyi hymyssä suin etsiessään mukavampaa asentoa kovalla jakkaralla.

Tytöllä todella tuntui leikkaavan vähän hitaasti, sillä jopa melko yksinkertaisiin kysymyksiin kuten "mikä nimesi on" ei vastausta tuntunut kovinkaan helposti löytyvän. Hänen istuutuessaan korkealle jakkarallekin Wadjeta hetken kauhisteli, josko tyttö olisi vielä tippunut tuoliltaankin kaikkien kompastelujensa jälkeen.
Tyttö esittäytyi, mutta alkoholin mongertelemaan saama kieli antoi epäselviä vastauksia. Wadjetalla oli vähän vaikeuksia saada selvää, mutta ehkä nimellä ei ollutkaan niin paljon väliä juuri nyt. Lyyli oli tässä hänen kanssaan ja se oli kaikki, millä oli juuri sillä hetkellä väliä.

"Wadjeta", vastasi raspinen ääni vaalean ja terävän hammasrivistön takaa bruneten tiedustellessaan hänen nimeään. Sukunimeä esiteltävänä miehellä ei edes ollut, sillä hän oli Mustalta Suolta, ja siellä ei ollut tapana kantaa sukunimeä, joten pelkkä etunimi sai riittää. Hän toivoi, ettei hänen kotikielinen nimensä ollut liian vaikea lausuttavaksi kuten useimmiten argonialaisten nimet tuntuivat Skyrimin kansalle olevan, sillä Wadjeta ei millään tahtonut käyttää cyrodiilinkielistä käännöstä Nappaa-Joka-Kalan, joka viittasi hänen köyhään syntyperäänsä kalastajalesken lapsena.

Tyttö katseli häntä melkoisen tiiviisti kun hän kumosi viinipullon jäämät sisäänsä, ja vaikutti siltä että pari viereisen pöydän miekkostakin katsoivat liskoa, he joskin paheksuen, tyttö enemmänkin ehkä kiinnostuneesti. Tarjoilijaneitikin, joka oli tuonut hänelle viiniä ensimmäisellä kerralla, katsoi häntä vähän vieroksuen kävellessään hänen pöytänsä ohi. Wadjeta vinkkasi tälle, että nainen saisi tuoda uuden pullon viiniä hänelle ja hänen uudelle ystävättärelleen, joka koetti parhaansa mukaan pysyä tuolillaan. Pitkään ei tehtävän suorittaminen työntekijältä vienyt, sillä jo aivan hetken päästä kerkeä tarjoilijatar kiikutti uuden halvan viinipullon ja toisen puukupin argonianin ja keisarillisen luo. Vihersilmä palkitsi tämän jälleen muutamalla kolikolla ja lähetti tämän sitten tiehensä.

Lisko sai pullonkorkin auki yhdellä kädellä ja täytti sillä puukupit. Hän otti toisen käteensä ja simaisi siitä itse, mutta toisen hän ojensi viekas ilme kasvoillaan ruskeatukkaiselle neidolle vieressään.
"Maistuuko viini, kultaseni?" houkutteli hunajainen liskonääni tyttöä hyväksymään tarjotun ilmaisen juoman. Tyttö oli aivan änkyräkännissä jo nyt, eikä välttämättä ollut herrasmiesmäistä tarjota toiselle vielä hiukan lisää, mutta olihan se sangen viehättävä ele. Tuskinpa tyttö hinnattomasta viinistä kieltäytyisi.
"Täällä ei taida liikaa käydä argonialaisia, eihän?" herätteli Wadjeta keskustelua, sikäli kun ruskeatukkaiselle voisi tuossa tilassa jutella. Mies hymähti velmusti ja antoi katseensa vaellella pitkin naisen sorjaa vartaloa.

Avis koitti epätoivoisesti toistaa toisen nimeä hiljaa kuiskaten, muttei onnistunut lukuisissa yrityksissään. Hän sähähti mielessään itselleen, päättäen ettei tarvitsisi osata toisen nimeä, kunhan keksisi jonkin sortin lempinimen oikean vastineeksi. Ai että, hän sitten olikin ovela. Naisen mietteliääksi muuntautunut ilme kirkastui omia aikojaan ja piankos brunette paistatti täyteläistä hymyään, vailla minkäänlaista syytä. Hän oli vain tyytyväinen saatuaan hieman tasokkaampaa seuraa, eikä ainakaan vielä tuon reptiliaanin mahdollinen vaimo ollut saapunut paikalle kaulimen kanssa.  Se, jos mikä oli saavutus. Avis kykeni todentotta laskemaan jok'ikisen kauhan ja kaulimen koko Whiterun Holdin alueelta, sillä olemassa tuskin oli miestä jonka jalkaan hän juovuspäissään oli takertunut. Moni luulee, että likka olisi jo tähän mennessä ottanut opikseen teoistaan, ja lopettanut juomisen siihen paikkaan. Vaan ehei, tällä cyrodiililaisella oli aivan liian voimakkaat vietit miesten suhteen sekä surullisen huono viinapää, eivätkä nämä kaksi seikkaa kulkeneet käsi kädessä.

Nuoren soturin huomio oli niin kiinnittynyt vierellä istuvaan ettei hän edes huomannut mitä ympärillä tapahtui. Selvästikään äsköinen partasuti, jonka sylissä Avis oli istunut, ei ollut mielissään menettäessään uuden, mahdollisen lelunsa petorotuiselle yksilölle. Eipä tuo silti vaikuttanut tekevän elettäkään saadakseen menetetyn saaliinsa takaisin, tyytyen vain nurisemaan ainoalle hereillä olevalle ystävälleen. Kun Wadjetaksi esittäytynyt liskomies huikkasi tarjoilijattarelle uuden tilauspyynnön ei toinen bosmerveljeksistä voinut kuin huokaista varsin kuuluvaan ääneen. Tuon olisi selvästi tehnyt mieli kertoa argonialaiselle, että suuri virhe oli syntymässä, vaan mitäpä sitä rahasta kieltäytymään. Avis oli kuullut huokauksen ja katseli varsin kummastuneen näköisenä haltiaa, kunnes tajusi missä mentiin: juomaa. Naisen huulet kääntyivät pirulliseen virneeseen, hän näemmä tulisikin saamaan sen mitä halusi - joskin hieman kiertotien kautta. Kun viinipullo ilmestyi kaksikon luo kauniin tarjoilijan toimesta, kävi Avis jo malttamattomana. Mielenkopukoissa kyllä jurrasi sellainen tunne, että ehkä juomista kannattaisi hellittää, sillä aamulla tämä lysti kostautuisi, mutta tuo varoitusmerkki ei läpäissyt alkoholin huurtamia aivoja. Näin ollen Wadjetan tarjotessa juomaa, nainen ei osannut kuin vastata myöntävästi.

"Totta maar!" Vaikkei argonialainen olisi puhunut niin maarittelevaan sävyyn, olisi vastaus silti ollut sama. Avis piti erityisen paljon siitä, kun hänelle puhuttiin tuohon tiettyyn sävyyn ja se olikin tehokkain tapa saada jalat hänen allaan tutisemaan. Siksipä oli onnekasta, että naikkonen istuikin juuri tuolilla. Kapeat sormet kiertyivät puukipon ympärille kuin anheet käärmeet, ja pian puupinta pääsi kosketuksiin huulien kanssa naisen kipatessa muutaman hörpyn verran viiniä kurkusta alas. Viini olikin niitä harvoja alkoholijuomia, mitä Purgatorium-suvussa juotiin ilman häpeää. Valitettavasti Avis ei ikinä ollut osannut arvostaa sulokkaan juoman makua, ainakaan selvinpäin. Näin humalaisena kuin hän oli, mikä tahansa meni alas mukisematta. Argonialainen päätti näemmä jatkaa jutusteluaan, eikä se tietenkään brunettea haitannut. Hän ei vain osannut oikein vastailla kysymyksiin tässä tilassa, kuten mies varmasti oli jo huomannut.

"Eeei.. Ei kherran näin arghonialaishen, toshin paljon pienemhän kuin shinä", Avis tietenkin viittasi naispuoliseen reptiliaaniin, muttei koskaan ollut saanut selville näkemänsä argonialaisen sukupuolta. Tuolloin hän ei ollut tiennyt mitkä miehen ja naisen erot olivat, joten sinisilmäisesti keisarillinen oli pitänyt sitä miehenä. Nyt kun hän näki selvän miehen edessään, alkoi sukupuolien välinen ero selventyä. Samalla myös arastelu hälveni nuoren naisen olemuksesta ja vaihvikaa tämä siirsi tuoliaan aina vain lähemmäksi liskoa, lopulta puskien tuota pienesti päällään käsivarteen. Avis oli tavattoman huomionkipeä ja valmis heittämään ketä tahansa nahkasaappaalla, vain saadakseen haluamansa  huomion. Hymyyn kaartuvat huulet jatkoivat viinin kittaamista, hela naisen poskilla leviten aina korvalehtiin saakka.

[Tää viesti ei kyl kauheesti vieny tätä tilannetta eteenpäin... >:0 mutta koeta kestää!]

Nainen otti juomauhrin vastaan ilomielin, vaikka ei tuo tainnut kauheana yllätyksenä Wadjetalle tullakaan. Tummahiuksinen tuijotti viinikupillista yhtä ahneesti kuin Wadjeta tuijotti naista. Ei epäilystäkään siitä, etteikö Wadjeta olisi tyytyväinen naisseurastaan.

Kuten mies oli arvellutkin, ei naisella tainnut olla kauheasti liskoihmisistä kokemuksia - eikä ihme, ei heitä juuri katukuvassa näkynytkään. Se johtui Wadjetan mielestä kahdesta syystä - siitä, että nordit ja eritoten Stormcloakit taisivat tuntea suunnatonta närää hänen rotuaan kohtaan ja siksi, että Skyrim oli luonnoltaan tavattoman julmatalvinen, kylmä ja kolea, ei laisinkaan reptiliaaneille sopiva. Viini toki nyt lämmitti kylmän liskon ruhoa, mutta siltikin Wadjeta itse paleli jo aavistuksen viileämpinä kesäiltoinakin, ankarista ja purevista pakkasista sitten puhumattakaan. Siksi tänäänkin hän oli kauttaaltaan lämpimästi puettu, joskin hän oli enemmän kuin halukas riisumaan kaikki vaatteensa, jos jonkinlaista muuta lämmikettä sattuisi olemaan tarjolla.

Tyttö oli ujuttautunut vaivihkaa lähemmäksi häntä ja kiehnäsi varovasti hänen käsivarttaan vasten, mikä sai neljäkymmenvuotiaan hymyn vain leviämään entisestään. Wadjeta ajatteli että ehkä, kenties, kumpikin heistä piti toisistaan, joten hän hitaasti mutta itsevarmasti kääri suomuisen kätensä bruneten ympäri ja veti tätä lähemmäksi itseään, jättäen sitten kätensä rennosti toisen ympärille. Mitä sitä turhaan kainostelemaan kun toinen vaikutti niin rohkealta, viini alkoi pikkuhiljaa puskea läpi argonianinkin aivoihin ja vapauttaa Wadjetan kielenkannat. Vapaalla kädellään hän tarttui viinipulloon ja joi suoraan pullonsuusta aimo kulauksen ennen kuin laski pullon kalahtaen takaisin pöydälle.

Innostuneen liskon häntä heilahteli tuolien alla hitaasti edestakaisin kuin Wadjeta olisi ollut saalistaan vaaniva petoeläin. Lisko kumartui hiukan ja toi naamansa lähemmäksi likan punehtuneita kasvoja. Vihreiden viirusilmien katse oli vaikuttavan intensiivinen.
"Siinä tapauksessa voisin lyödä vaikka vetoa, että et ole varmasti ennen suudellutkaan argonialaista?"

Argonialaisen kainalossa tyytyväisenä puriseva nainen yritti anastaa mahdollisimman paljon keholämpöä itselleen, vaikkei edes palellut sillä kyseisellä hetkellä. Se, että joku oli vierellä tuntui harvinaisen rauhoittavalta ja näin villiksi kuvailtu keisarillinen pysytteli aloillaan ihmeen pitkään. Avis painoi päätään miehen rintakehää vasten, peittäen puolet kasvoistaan pehmeiden vaatteiden sekaan. Hän oli tavattoman utelias saada tietää, miltä fiinit vaattet tuntuivat ihoa vasten ja tässä oli oiva tilaisuus testata. Toki äitimuori omisti kymmeniä hienoja kankaita työnsä puolesta, mutta kuopuksella ei ollut lupaa koskea niihin muuten kuin pukeutumalla kauniisiin mekkoihin. Ja sellaiseen aloitteleva soturi ei tosiaan suostunut, ei ainakaan vapaasta tahdosta. Hän ei ikinä ollut käsittänyt niiden tarkoitusta, eivät ne edes tuntuneet mukavilta päällä. Aina jostakin aukosta tuntui kylmä tuulenvire ja tietyn malliset puristivat kylkien kohdalta. Olivatko ne oikeasti niin viehkeitä toisten mielestä, että sellaisen kanssa mieluusti kärsii? Avis ei selvästikään ollut niitä, jotka ymmärsi naisellisten juttujen päälle.

Avis tiesi herättävänsä keskustelua muiden paikallaolijoiden keskuudessa, sillä jokainen tunsi hänet ja hänen sukunsa. Ei olisi ihme, jos aamuun mennessä juorut kantautuisivat kotiväen korviin, luoden ristiriitaisia keskusteluja. Vaan mistäpä likka tässä vaiheessa olisi välittänyt, joten puhukoot juorukellot mielensä mukaan. Brunette joutui pitämään kupposesestaan kaksinkäsin kiinni, jottei onnistunut kaatamaan juomaa lattialle, tai pahimmassa tapauksessa kaksikon päälle. Ei sillä, että hän omista vaatteista olisi välittänyt, mutta rahapussissa ei ollut tarpeeksi septimeitä Wadjetan kalliiden vaatteiden korvaamiseen. Juotuaan viinit viimeistä tilkkaa myöten pienen kupin pohjalta, Avis palautti sen tiskin päälle varsin varovaisin elkein.

Mies lähensi kasvojaan, ollen aivan nuoremman naaman edessä samalla ylläpitäen erittäin viettelevää olemusta. Avis tuijotti humanoidia silmästä silmään, hymyn leventyessä kasvoilla. Hän ei voinut kuin naurahtaa keveästi nostaessaan etusormensa Wadjetan liskonkuonolle, siihen missä ihmisillä tavallisesti olisi pehmeät huulet, eleen perään brunette töytäisi miestä nenällään leikkisään sävyyn.
"Oikeasha olet, vaan kerros mitesh voit suudella ilman huulia? En tiedäh teikäläisistä jhuuri mithään", Avis uteli viattomana, ollen oikeastaan perin hämillään siitä, miten suudelmat argonialaisten välillä jaettiin. Hän siveli hellästi sormenpäillään erirotuisen leukaperiä kiemurtelevin liikkein, tunnustellen suomuista ihoa siinä samalla. Sillä välin kun likka muodosteli näkymättömiä kuvoita liskon nahalle painautui pää tuon olkaa vasten, pitäen yllä järkkymätöntä katsekontaktia.


//Eipä tämäkään juuri edennyt XD Ja anteeksi, nyt vasta huomasin Wadjetan istuvan nurkkapöydässä -- Lukihäiriö, rakastan sitä ♥\\

[Eipä tuo juuri pelin kulkua haitannut C: ]

Toinen viinipullokin tyheni yllättävän nopeasti reptiliaanin käsittelyssä, ja vapaan käteensä Wadjeta rehellisesti nauroi Aviksen kummastellessa, miten liskoihmiset kerta kaikkiaan edes voisivat suudella, kun heillä ei ollut huulia. Wadjeta taas ei osannut kuvitellakaan miltä tuntuisi suudella huulilla, hän kun sattui olemaan vallan ihmisroduista poikkeavaa lajia.
"Minä näytän sinulle", mies virnisti. Estonsa pikkuhiljaa kadottaneena Wadjeta kumartui vielä hiukan Avisia kohti, sulki silmänsä ja näykkäsi tätä kevyesti alahuulesta. Harmittoman kevyen puraisun jälkeen hän painoi kuononsa Aviksen poskea vasten ja hengitti hetken  lämmintä ilmaa ulos sieraimistaan. Ihmisiho oli niin pehmyttä verrattuna parkkiintuneeseen liskonnahkaan ettei Wadjeta  ollut sitä uskoakaan - poski tuntui kuin palalta kypsää persikkaa. Paheksuvat katseet muista pöydistä todistivat argonialaisen ja keisarillislikan puuhia, mutta enää Wadjeta ei kyennyt edes pistämään heitä merkille.

Nuoren naisen pää tuntui mukavalta hänen rintaansa vasten, samoin tämän pehmeät kädet miehen leukaperillä. Kosketus tuntui lämpimältä ja mukavan hellältä, joten Wadjeta vain istui siinä rentona ja otti lunkisti, silitellen nyt itsekin kahdella vapaalla kädellään Aviksen kylkiä. Sormien kynnet sivelivät varoen pellavapaitaa ruskeahiuksen päällä.
"Kuule", kuiskasi lisko nyt aavistuksen puheääntä hiljaisemmin, jotta koko kulmakunta ei kuulisi hänen seuraavia sanojaan. Aivan kuin viini olisi tummentanut raspista liskonääntä vielä entisestään, sillä nyt hän kuulosti jotenkin dominoivammalta.
"Jos haluat, voisin näyttää sinulle jotakin muutakin jännittävää... kahden kesken."
Sanomattakin selvää tosin olisi ollut, että lisko piti tästä ihmistytön retaleesta, ja tosissaan aikoi raahata tämän mukaansa turkispeitteiden alle, tulisipa toinen vastaamaan mitä tahansa hänen ehdotukseensa.

Nuori keisarillinen ei voinut olla kikattamatta hieman tuntiessaan hellän näykkäisyn alahuulellaan ja heti perään suomuisen nahkan poskellaan, puhumattakaan siitä mukavan lämpimästä henkäisystä joka löysi tiensä naisen korvalle. Korvanseutu oli muutenkin herkkää aluetta Aviksen kehossa, ja tuo äsköinen sai koko vartalon tärähtämään väreaallon pyyhältäessä päästä varpaisiin. Silmät hetkeksi sulkien nainen siveli petorotuisen kasvoja, välillä vieden sormenpäänsä tuon kaula-alueelle, etsien jokaista herkkää pintaverisuonta, tietäen niiden olevan kohtia jotka kutkuttivat ketä tahansa.
Avis aukaisi silmänsä vasta kun argonialainen madalsi ääntään varsin kuumoittavaan sävyyn, mikä nostatti nuoren naisen mielenkiinnon huomattavan korkealle. Hän ei meinannut malttaa odottaa saavansa tietää, mitä tuo vihreähipiäinen oli keksinyt molempien päänmenoksi. Kun lisko sai sanansa sanotuksi kasvoi kaareva hymy naisen kasvoilla täyteen mittaansa, silmät loistaen riemusta. Aviksen mieli kirkui kaikkea maan ja taivaan väliltä, sillä siitä oli jo rutkaasti aikaa kun hän viimeksi oli onnistunut nappaamaan miehen itselleen yhden illan ajaksi. Täydellistä, suoraan sanottuna!

Sinisilmäinen vastasi ehdotukseen töytäisemällä liskon kuonoa nenänpäällään, nousten hitaasti seisomaan varsin tutisiville jaloilleen. Istuminen ei ollut hyväksi, sillä tässä ajassa jalat meinasivat nukahtaa ja unohtaa, kuinka yläkehoa kannateltiin. Vaivalloisesti keisarillinen kuitenkin onnistui pitämään tasapainonsa, vaikka päässä huippasikin varsin ruhtinaallisesti. Hän sivelsi sormenpäillään miehen käsivartta pitkin, irtautuen hitaasti mutta viettelevästi, virnistäen tuolle alahuultaan purren. Oli täysin selvää, mitä nuoren päänsisällä liikkui, eivätkä nuo aikoneet jäädä vain ajatustasolle. Ehei, Kiirastuli tulisi pitämään niin paljon hauskaa...
Vaikkei soturin kävely kovin sulavaa ollut, onnistui tämä silti kävelemään kapakan ovista ulos ilman kompurointia. Jopa pienen alamäen laskeutuminen onnistui erityisen taidokkaasti, ottaen huomioon kuinka tuiterissa likka oli. Hitaasti ja varmasti hän käveli miehen edellä, pysähtyen vasta kun oli päässyt pääporttien edustalle vievän tien kohdalle. Avis kääntyili hetken mietteliään oloisena, haravoiden katseellaan jokaista pimeää kolkkaa näköetäisyydellään.

"Aha!" nuorukainen hihkaisi nähtyään jotain täydellistä: heinäkasa. Se oli Rautaroviona tunnetun sepänliikkeen takapihalla, aivan kaupunginmuurissa kiinni. Seilaavin askelin malttamaton likka suori tiensä tuonne, todeten paikan olevan juuri passeli hänelle ja herralle, jonka oli vasta hetki sitten tavannut. Heinäkasa sijaitsi pimennossa, eivätkä vartijat kulkeneet ihan sen vierestä. Ja tuskin kaksikko ketään häiritsisi täällä? Tietenkään Avis ei ottanut huomioon Ärjyä, joka asui viereisessä rakennuksessa. Mutta hälläväliä, sillä yrmyllä oli varmasti korvat täynnä kiviä, eikä näinollen kuullut pihahdustakaan. Näin ainakin lettipäinen tuumasi.

Avis kääntyi ympäri, väläyttäen vienoa hymyään argonialaiselle.
"Mihin jäimmekään...?"

---

Pelin härskimpi sisältö jatkuu täällä, jota te pienet pesusieneni ette tule näkemään. c: