Kun kaksi sielua kohtaavat

Nefja

Hiljainen puheensorina kantautui Whiterunin toriaukion suunnalta varhaisena syysaamuna, jolloin taivaalta ripsi pieniä sadepisaroita kylmälle maankamaralle. Navakka tuuli paimensi tummia pilvilampaitaan kaupungin yllä, ja sää oli selvästi muuttumassa varsin rumaksi mitä pidemmälle päivä ehättäisi. Vaan kolea syyskeli ei viittaansa kietoutunutta blondia haitannut, päinvastoin se oikeastaan piristi väsynyttä olemusta. Koko yön nainen oli hakannut olkista maalitaulua teräsmiekallaan, lopettaen vasta kun oli miltein simahtanut seioma-asentoon miekka edelleen kädessään. Eipä Nefja kuitenkaan ollut nukkunut paria tuntia enempää ja tässä hän nyt seisoi, keskellä torialuetta ennen kukonkiekaisua. Hän oli pitkästä aikaa yhden päivän vapaalla, tuhlaten arvokasta aikaansa pohjoiskaupungin katuja haravoidessa. Tapoihin ei kuulunut juominkien harrastaminen, joten nainen ei aikonut tuhlata rahojaan virkaveljiensä tavoin kapakassa. Ehei, hänellä oli jotain paljon mieluisampaa mielessään: arvoesineet. Torinreunalla sijaitseva sekatavarapulju oli vielä kiinni näin varhain, joten nord joutui tyytymään kojujen antimiin. Mikään esine ei kuitenkaan poikennut muista sillä halutulla tavalla, edes kaunis kaulakoru ei säväyttänyt naisen nirsoa makua. Pettyneesti huokaisten Nefja puisti päätään innokkaalle kauppiaalle, joka kaikin keinoin koitti saada häntä ostamaan rihkamiaan. Pieni kädenheilautus osoitti kielteistä sanomaa, jättäen turhautuneen myyjän asettelemaan tavaroitaan  paremmin esille. Nefja perääntyi taka-alalle, seisoen nyt keskiaukion kaivon vierellä kädet kehon ympärille kietoutuneena, jottei kaapu reväyttäisi itseään auki tässä tuulessa. Eihän tuo mitään haittaisi, jollei nainen olisi sotilaspuvussaan. Hän oli hyvin tietoinen monen paikallisen mielipiteistä kapinallisjoukkiota kohtaan, eikä pelkkä vaatetuksella provosointi toisi mitään hyvää tähän päivään. Mutta kunniakas sotilas ei ikinä riisunut univormuaan ilman pätevää syytä.

Revontulen sävyt omaavat silmät haravoivat hiljaista aluetta katseellaan, etsien jotain mielekästä tekemistä koko loppupäiväksi. Vaaleaveriköllä olisi illalla aikaa ratsastaa Stormcloak-leirille ja jatkaa tehtäviään sotilaana, mutta nyt oli syytä rentoutua pitkästä aikaa. Ongelma oli vain se, ettei Whiterunin kaltaisessa kaupungissa ollut paljoa tekemistä, jollei asunut ja työskennellyt muurien sisällä, ollen osa kaupunkielämää. Ulkopuolisille kylmänkaru alue ei antanut muuta tekemistä kuin ostosten suorittamista ja Heimskrn huudon kuuntelua. Jälkimmäinen ei todellakaan huvittanut väsynyttä pohjolannaista, jonka silmäluomet tuntuivat painautuvan kiinni nanosekuntia pidemmäksi aikaa jokaisella räpäytyksellä. Siltikään Nefja ei aikonut viettää vapaataan vällyjen alla koisimassa, kyllä sitä sisulla hereillä pysyisi. Ehkä jonkinlainen aamupala piristäisi koleaa tuultakin enemmän ja samalla täyttäisi hiljaa kurnivan mahan.

Tuumasta tartuttiin toimeen ja pian nainen seisoskeli ruokakojun edessä, valikoiden komeimpaa omenaa itselleen syötäväksi. Maksunsuorituksen aikana Nefja ei voinut olla mulkaisematta keisarillisrotuista naismmyjää kylmään, tuomitsevaan sävyyn. Vaikka kuinka mukava tuo Valentian suvun nainen olikin, ei vaaleahiuksinen sotilas sulattanut tiettyjä asioita hänessä. Hetken kestänyt vaivaantunut rahanvaihto oli viimein ohi, antaen nordille mahdollisuuden liueta omiin oloihinsa. Vilutar käveli Gildergreenille vievän portaikon luo, istuutuen kivetysten päälle omenaa rouskuttaen. Se oli hyvä paikka tähyillä, kuinka Whiterunin väki heräsi pikkuhiljaa omiin askareihinsa. Sade oli edelleen kevyttä tihkua, kastellen vain hieman hartioita sekä pään yli vedettyä huppua. Heimskr huusi lähistöllä kurkunpää laulaen, veivaten tavanomaista virsuaan Talosista ja rakkaudesta. Nefja naurahti hiljaa, antaen pientä kunnioitusta yliäänekkäälle papille. Ei hän vain jaksaisi huutaa samaa asiaa päivästä toiseen, ja kaiken lisäksi kuulla vielä toisten valitukset siihen kaupanpäällisiksi.

Ymirillä oli toki viitta sateen varalta yllään, mutta hän ei tehnyt aloitetta yrittääkseen piilottaa univormuansa. Myrskyviitan upseerin yleinen sota-asuste näkyi suhteellisen selkeästi viitan raosta, mutta Ymir jatkoi kävelyään, kiinnittämättä sen enempää huomiota lähellä oleviin. Hän oli ylpeä aatteestaan ja henkilöllisyydestään, joten häntä ei haitannut ajoittaiset mulkaisut kun hän saapui Whiterunin torille. Vain muuan Gray-manen suvun jäsen tuntui tervehtivän häntä ystävällisesti, ja hän kumarsi päätänsä takaisin.

Mies käveli torin läpi ja oli tulossa Gildergreenin portaikolle, kun satunnainen nord-kyläläinen astui hänen eteensä.

"Painu kotiisi, petturi. Täällä ei roskasakkia kaivata." mies uhitteli, kun oli ilmeisesti myös nähnyt Ymirin univormun viitan alta. Ymir puolestaan vain kohotti kulmaansa. Saattoi vaikuttaa rohkealta ukolta, kun kovasti pienikokoisempi tuli tuolla tavalla uhoamaan, mutta se saattoi johtua siitä, etteivät ympäröivät vartijat ainakaan vielä pukeutuneet siniseen, taikka siitä, että ukko vaikutti suhteellisen nauttineelta. Ymir jäi tuijottamaan miestä hetkeksi väsyneellä katseellaan, tekemättä hetkeen ainuttakaan elettä.

Omenankannikan viimeisiä syötäviä kohtia mutusteleva nainen kohotti väsynyttä katsettaan kuultuaan jotain aggressiivista puhetta selkänsä takaa. Pää kääntyi laiskanpuoleisesti äänen tulosuuntaan, ja kun meneillä oleva tilanne oli näköpiirissä, lipesi naisen huulten välistä raskas huokaus. Hienoa, kahakoitahan tähän rauhalliseen aamuun kaivattiinkin. Nefja kampesi itsensä jaloilleen verkkaisin liikkein, kietoutuen vielä tiukemmin kankaaseensa ennen kuin käveli muutaman metrin päähän, heittäen läpikotaisin jyrsityn omenansa läheisimpään pöheikköön. Vastassa hänellä oli kaksi miestä; yksi ärtynyt ja toinen järjettömän pitkä. Tarkempi vilkaisu varmisti pidemmän miehen olevan yksi arvostetuista stormcloakeista, upseeri tarkemmin sanottuna. Nefja itse ei ollut palvellut juuri tuon kyseisen miehen alaisuudessa, mutta oli satunnaisesti nähnyt joissain kokoontumisissa. Tuskimpa miekkonen silti massaan sekoittuvaa blondia muisti. Hän sivuutti ajatuksensa antaakseen uhoavalle pohjolaismiehelle täyden huomionsa, haluten selvittää tilanteen perin pohjin. Sepä tästä vielä puuttuisi, jos tulisieluinen mies saisi asiat äitymään kunnon nyrkkitappeluksi. Siinä tilanteessa Nefja luonnollisesti puolustaisi upseeria, silti pieni osa hänestä toivoi tilanteen kuitenkin rauhoittuvan puhumalla.

"Onko täällä jokin ongelma, herrat?", nainen yhtyi keskusteluun, nyökäten pienesti päätään tervehtimisen merkeissä. Utuisten silmien katse porautui uhmakkaan miehen sisimpään vaativaan sävyyn, tahtoen päästä ongelman ytimeen mahdollisimman tehokkaasti. Miksi ihmeessä upseeri ei vain nostanut toisinajattelijaa niskasta kiinnipitäen ja heittänyt tuota puroon tunteitaan viilentämään? No, mitäpä se provosointi olisi tässä tilanteessa auttanut, pahentanut vain.

"Ei tässä mitään huolia ole, neiti..." Ymir sanoi rauhallisesti.

"Voi kyllä on!" aloitti juoppo, "Tämä hullu tuo sodan meidän luokse! Saattaa se olla minua isompi, mutta kyllä minä sitä kuonoon vedän jos se vaan uskaltaa-"

Ymir keskeytti miehen murahtamalla äänekkäästi, nytkäyttäen samalla päätänsä lähemmäksi. Juoppo säikähti ja mahdollisesti laski allensa kun hän kaatui portaille ja kompuroi loitommaksi. Tilannetta silmällä pitäneet vartijat eivät puuttuneet asiaan, koska Ymir ei käynyt edes kimppuun.

Ymir nauroi makeasti karhealla äänellä ja pudisteli päätään. Hän käänsi nyt katseensa vaaleaverikköön.
"Tervehdys, neiti. Ymir Pohjantuuli." hän esittäytyi kohteliaasti, "Satutko tietämään mistä löydän taivas-ahjon?"

//Voisitko välttää ylimääräisten entereitten käyttyä? Kiitos! c: \\


Vaaleaverikkö pyöräytti silmiään osoittaakseen mielenkiinnottomuutta humaltuneen miehen sanoja kohtaan, hymähtäen itsekseen niiden päätteeksi. Oli tuokin ihmeellinen nord, jos ei kannattanut kapinallisten ideologiaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli nostaa pohjolaiset taas valtaan. Kaikki tavoitteet olivat alkuperäisten kansalaisten elämän parantamiseksi, miksi siis harata vastaan ja olla täys kääliö? Nefja ei voinut käsittää moista käytöstä, sillä hänen kapeän näkemyksen maailmaa kohti oletti kaikkien nordien kannattavan samaa asiaa. Kolmikosta pisin kuitenkin ehähti murahtamaan varoittavaan sävyyn, ennen kuin nainen kerkesi suutaan aukaisemaan. Hänen oli tarkoitus hätistää humaltunut mies matkoihinsa toisia häiritsemästä, mutta nyt niille kauniisti koriteluille sanoille ei ollut käyttöä. Blondi katsoi keveästi virnistäen paikalta pakenevan perään, puistaen päätään huvittavalle näylle. Kylläpä kummasti uhoamiset loppuivat siihen, vaikka äskön nord olikin vannonut päihittävänsä stormcloak-upseerin.
Nefja käänsi huomionsa itseään arvokkaampaan henkilöön, joka naurahteli raspeutuneella äänellä. Nauru ei kuitenkaan tarttunut väsyneeseen soturiin, mikä vuoksi hän odotteli sopivaa hetkeä suunsa aukaisemiselle. Siinä ohimennen Nefja silmäili järkälerakenteista ihmistä hyvin arvioivalla tavalla, mitaten miestä päänupista varpaisiin saakka. Tuon miehen rauhallinen suhtautuminen uhkatilanteeseen - jos juoppoa oikeasti uhkaavaksi pystyi kutsumaan - ja yksinkertainen, nopea tapa hoitaa asia tekivät nuorempaan pienimuotoisen vaikutuksen. Vaan niinhän upseeriarvon saaneiden kuului toimia. Ei kukaan halunnut sotilasrivejä ohjeistamaan henkilöä, joka ailahteli mielialallisesti kuin puukorkki aallokossa. Kun tummahiuksinen esittäytyi, erityisen kohteliaasti vieläpä, palautui Nefjan huomio jälleen nykyhetkeen. Hänellä oli hieman keskittymisvaikeuksia tänä aamuna, minkä saattoi hyvinkin huomata kun uupunut katse harotti muutaman sekunnin ajan jossain ihan muualla.

"Nefja Kaamosaate, herra upseeri", nainen tokaisi vankkana koittaessaan hakea katsekontaktia itseään huomattavasti pidempään ihmiseen. Jotenkin tuntui alentavalta katsoa toista niin pää takakenossa, mutta minkäs teit. Pituusero ei sentään niin huima ollut. Ymiriksi esittäytyneen kysymys taivasahjon sijainnista sai vaalean naisen painumaan mietteisiinsä. Olihan hän kuullut tuosta tärkeästä maamerkistä, muttei koskaan ollut nähnyt sitä omin silmin. Hänen visiittinsä kaupungissa olivat niin nopeita ja lyhkäsiä, ettei hän edes ollut käynyt Gildergreeniä pidemmällä. Toisaalta... Oikeastaan tämä kohta, missä hän nyt seisoi, oli etäisin piste koko Whiterunissa minne hänen matkansa oli yltänyt. Ei soturilla ikinä ollut asiaa tähän pahaiseen kaupunkiin, joten ainoastaan majatalo oli tullut tutuksi näiden vuosien aikana.

"En valitettavasti osaa neuvoa, en ole paikallisia." Nefja joutui myöntämään harmikseen, kohauttaen olkiaan tietämättömyyden tunnetta elehtiäkseen.
"Suosittelen kysymään vartijoilta - tai koluamaan paikan itse, eipä Whiterun onneksi niin suuri paikka ole", nainen tuumi ajatuksiaan ääneen, ehdottaen niitä vähäisiä vaihtoehtoja mitä upseeri pystyi tekemään. Blondia tympäsi, kun hänestä ei pahemmin ollut apua, sillä mielellään hän olisi opastanut sen erikoisen ahjon luo.
"Onko sinulla jokin syy vierailla siellä? Anteeksi uteluni" Huppuaan paremmin asetteleva nainen kysyi uteliaana, jatkaen pienkeskuteluaan silkasta tylsyyden tunteesta. Jos hän viettäisi vapaapäivää, sai se luvan olla edes jokseekin siedettävä kokemus. Ja mikäs sen parempaa, kuin rotuveljen kanssa raataaminen.

"Kunhan haluan nähdä sen, ja ehkä tavata sen joka siitä on vastuussa." Ymir vastasi, "Sen jälkeen voisi pistäytyä sotaratsuun pienelle levolle. On tullut käveltyä jotakuinkin koko yö."
Ymir ei ollut varma oliko tämä nainen kapinallisia vai ei. Ystävällisempi suhtautuminen ja muodollinen puhuttelu saattoivat vihjata siitä, mutta Ymir ei tehnyt suoraa oletusta. Sitäpaitsi, mikäli nainen oli heikäläisiä, muttei sanonut sitä ääneen, sille oli luultavasti syy.

"No, ei tuo mitään. Enköhän minä sen täältä jostain löydä." Ymir sanoi, "Mutta jos ette pahastu uteluani, mitäs itse teette näin aikaisin ylhäällä?" Ymir kysäisi naiselta samalla kun vilkuili hieman ympärilleen. Ei hän ollut vihamielisin aikein kapungissa, mutta hänen oli yritettävä olla herättämättä sen enempää huomiota. Hän pyrki käyttäytymään mahdollisimman normaalisti, vaikka ihan saamalla jonkin kontaktin tähän naiseen sen sijaan, että hiihtäisi ympäri kaupunkia tutkimassa paikkoja epäilyttävästi.

// Juu. Ja sori nää lyhyemmät viestit... Luovuus on nyt lomalla. >.<

Nefja ei osannut muuta kuin nyökätä hiljaa vastaukseksi, pohtien pitäisikö tarjoutua etsintäseuraksi. Hänellähän ei ollut parempaakaan tekemistä ja oli ilmiselvää että herraan pystyi luottamaan näin stormcloakin edustajana. Heräsi vain pieni kysymys: miksi upseeri käveli ympäri kaupunkia ilmiantavissa tamineissa? Vaikkeivat kaikki hyökännetkään kimppuun ilman pätevää syytä, ei kapinallisia katsottu hyvällä silmällä - varsinkaan niitä, jotka omasivat enemmän arvoa tässä pienessä järsjetössä. Blondin nainen olisi voinut pohtia asiaa ties kuinka kauan, päätyen kuitenkin siihen tulokseen että olisi helpompaa vain kysyä suoraa, jos sopiva hetki tulisi vastaan.
"Vietän turhaa vapaapäivää, joten koitan hyötyä siitä edes jotenkin. Ajattelin tutkia tämän kaupunkipahaisen aikani kuluksi, ainakin näin aluksi." Nefja vastasi miehen esittämään kysymykseen poskeaan hieraisten. Hänellä oli hieman vaivaantunut olo kun ei ollut mitään muuta tekemistä kuin rupattelu lähes ventovieraan kanssa - ei ollut edes tyrnimehua mitä hörppiä tähän väliin, tai esinettä mitä räplätä. Tokihan raataaminen oli ihan mieluisaa hommaa, mutta nyt kun vartijat vain tuijottivat etäisyydeltä tuomitsevaan sävyyn ei tämä paikalla jököttäminen tuntunutkaan niin mieluisalta. Vaihtoehtojaan punniten pohjolaisnainen tuli lopulta siihen tulokseen, että hän mieluummin yrittäisi tutustua upseeriin kuin jäisi yksin kiertelemään katuja eksyneen penikan lailla.
"Voisin toki tulla mukaasi sitä ahjoa etsimään? Ken tietää, saatan joskus tarvitakin tietoa sen olinpaikasta." neitokainen ehdotti aivan kuin ohimennen, ei hän nimittäin kehdannut myöntää olevansa vain tylsistynyt ja tekemisenhaluinen. Ympärilleen tähystelevä nainen ei oikein tiennyt missä moinen ahjo pystyi piileskelemään, sillä kaupunki oli kuitenkin suhteessa pieni verrattuna moneen muuhun kaupunkiin. Vaan kaipa tuo jostain löytyisi, ja varmasti paikalliset kykenisivät neuvomaan paremmin mitä hän itse ulkopuolisena osasi.


//Pahoitteluni mm. laadusta, kestosta ja lyhyydestä :c Jospa tämä tästä.